KIRJA-ARVIO: KIRKE
Kirjailija: Madeline Miller
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 467 + henkilöluettelo
Julkaisuvuosi: 2021
Alkuperäinen nimi: Circe
Suomentaja: Irmeli Ruuska
Muutama päivä sitten Madeline Millerin toinen kirja, Akhilleen laulu pakotti minut vihdoin palaamaan tämän blogin pariin. Arvostelun kyseisestä kirjasta voitte lukea tästä. Samaisessa arviossa käsittelin jo hieman myös ajatuksiani Kirkestä, mutta mielestäni Kirke ansaitsee ehdottomasti täysin oman tekstinsä. Alun perin kiinnostuin Kirkestä joskus vuosi takaperin, kun satuin törmäämään sen alkuperäisversion kanteen Goodreadsissa. Lukaisin saman tien juonikuvauksen ja aistin heti, että tämä kirjahan on kuin minulle tehty. En silloin löytänyt mitään tietoa tulevasta suomennoksesta ja vaikka luen paljon kirjoja englanniksikin, niin jostain syystä en kuitenkaan ryhtynyt tilaamaan kirjan englanninkielistä versiota kirjahyllyyni. Vähäksi aikaa unohdin jo koko kirjan olemassaolon, kunnes eräänä päivänä kirjastossa töissä ollessani törmäsin uutuushyllyssä yllättäen sen suomennokseen. Lainasin kirjan saman tien ja sukelsin viipymättä opuksen syvyyksiin.
Kirja kertoo tarinan eräästä Kreikan mytologian tunnetuimmasta noidasta eli Kirkestä. Parhaiten hänet tunnetaan Odysseuksen tarinasta, jossa hän muuttaa Odysseuksen laivan miehistön sioiksi. Hän esiintyy kuitenkin myös monissa muissa taruissa, joita Miller hyödyntää tarinansa rakentamisessa. Kreikan mytologia ja sen hahmot ovat minulle jo entuudestaan jokseenkin tuttuja Rick Riordanin kirjasarjojen kautta, joten kirjan maailma aukeni minulle vaivattomasti. Periaatteessa Kirken voi kai ihan hyvin lukea vaikkei titetäisikään mitään Kreikan mytologiasta, mutta itse koin kyllä, että Percy Jackson -kirjoista saamani ennakkotiedot toivat tarinalle jonkin verran lisää syvyyttä.
Tarkemmin ottaen kirja kertoo tarinan Kirken elämästä, eli siitä kuinka hän syntyi, millainen hänen nuoruutensa oli ja kuinka hänet karkotettiin Aiaian saarelle. Kirke muistetaan parhaiten Odysseiasta, joten tietysti kirjassa käydään myös tarkasti läpi Kirken ja Odysseuksen välinen suhde ja sen seuraukset. Kirkellä on kuitenkin jonkinlainen rooli myös useissa muissa taruissa. Tämä moninaisten lähteiden yhdisteleminen onkin mielestäni osasyy sille, miksi kirja on niin kiehtova. Akhilleen laulussa Millerillä oli suhteellisen tarkkarajainen mytologinen pohja, jonka päälle hän rakensi oman tarinansa. Toki hän pystyi lisäilemään mytologian jättämiin aukkoihin omia lisukkeitaan, mutta loppujen lopuksi tarinan piti päättyä niin kuin se tarujenkin mukaan päättyi. Kirken kohdalla tarut eivät kuitenkaan anna selkeää kokonaiskuvaa hänen elämästään. Mikään tarina ei keskity yksistään Kirkeen tai hänen elämäänsä. Sen sijaan hän on mukana monen muun sankarin tai myytin tarinassa, kuten jo mainitun Odysseuksen tai vaikkapa Skyllan. Kirken kohdalla Miller sai siis ensin koota yhteen kaikki Kirkeen liittyvät tarinat ja sen jälkeen muotoilla niistä omanlaisensa elämänkaaren, jossa voi tapahtua paljon sellaista, mistä tarut eivät kerro mitään.
Periaatteessa jo Kirken mytologiaan perustuvat lähtökohdat antoivat Millerille mahdollisuuden luoda Kirken elämästä erittäin mielenkiintoisen. Mytologian mukaan Kirken isä oli titaani Helios, joka kulki aurinkona taivaan halki. Hänen sisaruksensa olivat Pasifae, Aietes ja Perses. Sisaruksista erityisesti Pasifae liittyy erääseen varsin kiehtovaan ja erittäin tunnettuun taruun, johon Miller onnistuu myös ujuttamaan Kirken sopivasti mukaan. Ylipäätään tarinassa on kiehtovaa se, että päähenkilö on titaanin kuolematon tytär. Se saa kirjan tuntumaan heti jollain tasolla erityiseltä. Kirken kuolemattomuuden vuoksi kerronta kykenee kattamaan vuosisatojen mittaisia ajanjaksoja ja käymään ainakin jossain muodossa läpi monia Kreikan mytologian merkkitapahtumia. Tämä tekee kirjasta heti kertaheitolla mielenkiintoisemman lukukokemuksen. Se on niin monipuolinen ja kattava kuvaus Kreikan mytologiasta ja sen jumalista ja sankareista.
Kirke on myös muilla tavoin kiehtova päähenkilö. Kuolemattomuudestaan huolimatta hän on paljon tekemisissä tavallisten kuolevaisten ihmisten kanssa. Hän todella vaikuttaa ulkopuoliselta muihin jumaliin ja kuolemattomiin olentoihin nähden. Toisaalta hän ei tunnu sopivan täysin yksiin kuolevaistenkaan kanssa. Kirjan pohjalla kulkeva teema vaikuttaa olevan muutoksen ja elämän välinen yhteys. Miller käsittelee tätä aihetta Kirken hahmon kautta suorastaan mestarillisesti ja tekee näin päähenkilöstään erään kirjan kantavista voimista.
Kuten jo mainitsin, kirjan tarina itsessään on koottu niistä tarinoista, joissa Kirken noituus vaikuttaa muiden mytologian hahmojen elämään. Tämän vuoksi kirja on tarinaltaan hieman episodimainen mutta ei niin paljon, että se haittaisi lukukokemusta. Miller on onnistunut sulattamaan eri tarinat toisiinsa niin, että niiden muodostama kokonaisuus tuntuu luontevalta. Aivan kuten Akhilleen laulussa, en tässäkään kirjassa ollut aina varma siitä, mitkä juonikäänteet ja tapahtumat olivat tulleet Millerin päästä ja mitkä olivat peräisin tarustosta. Oma suosikkini kirjan osioista oli kuitenkin alku, joka kertoo Kirken elämästä hänen isänsä Helioksen palatsissa. Tässä osiossa Miller on pystynyt myös melko vapaasti luomaan pohjan Kirken tarinalle, koska mytologia ei käsittele tätä vaihetta hänen elämästään juuri lainkaan. Pidin todella siitä tavasta, jolla Miller kuvaili kuolemattomien arkea ja elämänkulkua. Tarinan alku tuntui erityiseltä ja omaleimaiselta ja nautin sen lukemisesta suunnattomasti. Kun Kirke sitten karkotetaan Aiaian saarelle, tarina muuttuu hieman arkisemmaksi. Toki Miller tuo jatkuvasti mukaan uusia kiehtovia elementtejä, mutta elämä autiolla saarella ei ole aivan yhtä kiehtovaa kuin elämä vanhan titaanin hovissa. Siitä huolimatta pidin myös kovasti kirjan tästäkin osiosta. Oikeastaan yksikään kirjan osioista ei ollut mielestäni millään tasolla heikko. Saari itsessään ei vain ollut yhtä kiehtova miljöö kuin muinainen palatsi täynnä nymfejä, titaaneja ja jumalia.
Kirjan viimeinen kolmannes on äärimmäisen kiehtovaa luettavaa. Tavallaan mytologiasta löytyy myös varsin suurpiirteinen rajaus sille, kuinka tämä osio Kirken tarinasta menee, mutta etenkin loppua kohti Miller on päätynyt ottamaan tiettyjä vapauksia ja viemään joitain tarujen osasia uusiin mielenkiintoisiin suuntiin. Kirjan puolivaiheilla aloin jo hieman arvailemaan, kuinka kirja saattaisi mahdollisesti päättyä ja loppua kohden epäilyni alkoivat varmistua ja riemuni oli sanoinkuvaamatonta. Siinä missä Akhilleen laulun lopetus oli yhtä lohdutonta itkumaratonia, Kirken lopetus oli enemmänkin täynnä mykistävää tyytyväisyyden tunnetta. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi lukenut kirjan, jossa on näin perinpohjaisen tyydyttävä lopetus. Teoksella on oma läpi kulkeva teemansa, joka saavuttaa vihdoin huippunsa kirjan viimeisillä sivuilla. Miller on tässäkin tapauksessa rakentanut tarinansa huolella siten, että kun loppuun vihdoin päästään, kaikki tarinan palaset tuntuvat johdattaneen juuri tähän yhteen ainoaan oikeaan ratkaisuun. Mikään muu ei olisi voinut sopia yhtä hyvin. Joitain kirjoja lukiessa minulle on tullut sellainen tunne, ettei kirjailija itsekään tainnut tietää, kuinka hänen kirjansa tulee päättymään. Silloin loppuratkaisu saattaa tuntua hieman päälleliimatulta. Kirken loppuratkaisu on tällaisen tilanteen täysi vastakohta. Kirjan lumoava lopetus on täydellisesti sidottu kirjan oleellisimpaan ytimeen. Tuntuu siltä, kuin koko tarina olisi rakennettu tukemaan lopetusta eikä toisinpäin.
Madeline Millerin Kirke on siis kaikin puolin mestarillinen taidonnäyte kirjailijalta, joka tietää mitä tekee. Kirke ei kenties ole yhtä tunteikas melodraama kuin Akhilleen laulu, mutta sen ihailtavan läpikotainen tarkoituksenmukaisuus saa sen jättämään aivan yhtä pysyvän jäljen lukijan mieleen. Siitä ei ole kulunut vielä kuukauttakaan, kun ensimmäisen kerran luin Kirken ja nyt jo olen hyvää vauhtia lukeamassa sitä uudestaan ja nautin joka sanasta melkeinpä enemmän kuin ensimmäisellä lukukerralla. Nyt voin entistäkin selkeämmin nähdä, kuinka Miller jo alussa loi pohjan tarinan lopulle. Tämä on kirja, jossa yksinkertaisesti kaikki toimii. Minulla ei ole pienintäkään moitteen sanaa tästä kirjasta. Lukekaa se! Hetinyt!
Juoni: 100%
Henkilöhahmot: 100%
Lukukokemuksen miellyttävyys: 100000%
Kokonaisarvosana: 100%
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti