tiistai 14. heinäkuuta 2015

Arvostelu - J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi


 
Kirjailija: J. K. Rowling
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the philosopher's stone
Julkaistu: 1998
Kustantaja: Tammi
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Sivumäärä: 335
 
Takakannesta:
 
Harry Potter on mielestään ihan tavallinen poika. Hän tosin asuu huoltajiensa portaiden alla olevassa kaapissa. Harryn elämä muuttuu täysin, kun hän 11-vuotispäivänään saa merkillisen kirjeen. Hänelle aukeaa uusi maailma, johon kuuluvat taikurit, noidat, yksisarviset ja lohikäärmeet - sillä Harry on velhojen sukua! Tylypahkan noitien koulussa Harry oppii taikuuden alkeet, luudalla lentämisen ja huispauksen, eikä mikään suju kommelluksitta. Mutta leikkien aika on ohi, kun Harry ryhtyy ratkaisemaan kiehtovaa arvoitusta ja pelissä on mukana Vol-, tai siis, tiedät-kai-kuka!
 
Minä olen piakkoin elänyt elämääni jo 17 vuotta, ja vasta vajaa viikko sitten aloitin ensimmäisen Harry Potterini lukemisen. Pääasiassa syynä olivat kerrassaan hirvittävän rumat suomalaiset kannet, jotka tekivät sarjasta todella luotaantyöntävän. Usealle lukijalle Harry Potter on niin rakas, koska se on muisto heidän lapsuudestaan. Minulla sen sijaan ei ole tuollaisia nostalgiapisteitä tämän kirjan kohdalla jaettavana, joten tulen arvioimaan sarjan ihan omana itsenään. Veikkaan että pisteet eivät siitä juurikaan vähene.
 
Harry Potterin tapahtumapaikka on (ainakin niiden kirjojen aikana mitä olen lukenut) Englanti ja Tylypahkan koulu. Tapahtumapaikat ovat siis hyvin monipuoliset, ja sallivat rikkaan kuvailun mahdollisuuden. J. K. Rowling ei kuitenkaan päädy tällaiseen ympäristöllä mässäilyyn, vaan kuvaa juuri sen mikä on tarpeen, eikä jää märehtimään turhiin yksityiskohtiin. Tämä saa lukukokemuksen tuntumaan kevyeltä, mutta silti kuvailua on riittävästi, jotta mielikuva tapahtumista syntyy helposti. En ole myöskään nähnyt elokuvia, joten ympäristöjen ja hahmojen kuvittelu on ihan minun omassa päässäni. Toki tulen luultavasti katsomaan elokuvan aina kirjan lukemisen jälkeen, sillä on kiintoisaa nähdä miten tarinaa muutettiin tai millaiseksi hahmot kuviteltiin.
 
Kirjan juoni on hyvä, mutta perin kevyt. Sen tunnelma on samaan aikaan sekä valoisa että salaperäinen. Kirjasta kuvastuu Harryn ilo kun hän pääsee pois huoltajiensa ikeestä, ja samalla myös hänen luonteensa kehittyy tarinan mukana. Silti itse juoni tuntuu hieman liian kevyeltä. Tämä kirja on juuri sopiva hieman vanhemmalle lapselle ja myös kaiken ikäisille aikuisille jotka etsivät kevyttä kesälukemista. Juonen keveys voi hyvinkin selittyä sillä, että tämän kirjan tarkoitus lienee enemmänkin luoda perusta henkilöhahmoille, maailmalle ja tuleville tapahtumille, kuin olla monitahoinen kasvukertomus monine käänteineen. Oikeastaan se onnistuu hyvin molemmissa, mutta täyttää enemmän ensimmäisen vaatimukset.
 
Henkilöhahmoista parhaiten mieleen jäi toki Harry, mutta myös Hermione ja Dumbledore olivat hyvin muistettavia. Ron oli mielestäni hyvin tylsä ja välillä jopa ärsyttävä persoona, mutta häntä sieti. Voldemortia ei tässä kirjassa paljoa nähtykään, mutta pysyypähän mystisempänä henkilöhahmona.
 
Kirjaa oli ehdottomasti ilo lukea. Ei kaikkein monimutkaisin tai erikoisin tarina ikinä, mutta pidin tarinan kepeydestä ja mystiikasta. Kyseessä on siis erinomainen ensimmäinen osa kuuluisalle sarjalle.
 
 
Juoni: 85%
Lukukokemuksen miellyttävyys: 100%
Henkilöhahmot: 90%
 


KOKONAISUUS: 95%
 
Lukunäyte:
 
 Hän oli asunut Dursleyn perheessä melkein kymmenen vuotta, kymmenen viheliäistä vuotta, niin kauan kuin hän saattoi muistaa, siitä asti kun hän oli ollut vauva ja hänen vanhempansa olivat kuolleet kolarissa. Hän ei muistanut olleensa autossa silloin kun hänen äitinsä ja isänsä kuolivat. Joskus kun hän oikein pinnisti muistiaan pitkinä tunteina komerossa, hänen mieleensä nousi outo kuva: sokaiseva välähdys vihreää valoa ja polttava kipu otsassa. Se, hän oletti, oli kai se kolari, vaikkei hän osannutkaan kuvitella mistä vihreä valo olisi tullut. Hän ei muistanut vanhempiaan ollenkaan. Hänen tätinsä ja setänsä eivät puhuneet heistä koskaan eikä hänen tietenkään ollut lupa kysellä. Heistä ei ollut koko talossa ainuttakaan valokuvaa.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti