Kirjailija: Mary Hoffman
Alkuperäinen nimi: Stravaganza, City of Ships
Julkaistu: 2012
Kustantaja: Tammi
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Sivumäärä: 390
Takakannesta:
16-vuotias Isabel tuntee jäävänsä kaikessa kymmenen minuuttia vanhemman kaksoisveljensä varjoon. Asiat kuitenkin muuttuvat, kun Isabel eräänä päivänä löytää Barnsburyn lukion lattialla lojuvan punaisen samettipussukan täynnä hopeanvärisiä mosaiikkipaloja. Taidehistoriasta kiinnostunut Isabel ajattelee heti Ravennaa, mosaiikeistaan kuulua italialaiskaupunkia. Hänen hämmästyksensä onkin suuri, kun hän yllättäen löytää itsensä Classesta, erehdyttävästi Ravennaa muistuttavasta renessanssiajan kaupunkivaltiosta.
Taliassa idän suurvalta on kokoamassa sotalaivastoa Bellezzaa ja sen liittolaiskaupunkeja vastaan. On hyvä syy uskoa. että Bellezzan vanhoilla vihollisilla di Chimiceillä on näppinsä pelissä. Suuri meritaistelu häämöttää horisontissa, ja stravaganttien veljeskunnan apua kaivataan taas kipeästi...
Stravaganza, Laivojen kaupunki, oli kirja, jonka ostin ihan vain kannen vuoksi jokunen vuosi takaperin. Kirja oli Stravaganza-sarjan viides osa, mitä en ostaessani tiennyt, mutta lukeminen oli silti lähes täysin vaivatonta. Myöhemmin luin myös kirjasarjan muut osat, eivätkä ne yhtä lukuun ottamatta olleet läheskään yhtä hyviä kuin Laivojen kaupunki. Tähtien kaupunki ja Salaisuuksien kaupunki olivat molemmat melkoisen surkeita kirjoja, mutta Kukkien kaupunki veti niin pohjat ettei paremmasta väliä. Sarjan aloitusosa, Naamioiden kaupunki, sen sijaan oli todella mainio kirja, ja mahdollisesti Laivojen kaupunkia parempi.
Laivojen kaupungin tarina mukailee hyvin pitkälti kaikkien muiden Stravaganza-kirjojen juonta: Onneton nuori löytää jonkin oudon esineen, pääsee sen avulla Taliaan, ja siellä hän oppii jotain, mikä poistaa hänen ongelmansa. Parhaiten tämä teema hoidettiin ensimmäisessä osassa, Naamioiden kaupungissa, mutta myös Laivojen kaupunki tarjoaa Isabelin ongelmille hyvän ratkaisun. Tapahtumapaikka on siis Talia, ja siellä enimmäkseen Classe, mutta muuallakin käydään, ja Isabel tapaa aiemmista osista tuttuja stravagantteja, ja jopa matkustaa heidän kanssaan Taliaan.
Kirjan henkilöt ovat ihan kiinnostavia, mutta hieman kliseisiä. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä näiden kirjojen tarkoitus on opettaa nuorille, että toivoa on, joka sekin on kliseinen, mutta tärkeä elämänohje. Isabel on miellyttävä päähenkilö, mutta ei kovin mieleenpainuva. Muutkaan henkilöt eivät onnistu olemaan järin vakuuttavia.
Kirjan lopputaistelu on mielenkiintoinen ja omaperäinen, mutta Laivojen kaupunki jää tässäkin toiseksi Naamioiden kaupungille, jonka loppu oli sekä pienimuotoinen, että eeppinen.
Suosittelisin tätä kirjaa 10-12 vuotiaille nuorille, sekä pojille että tytöille. Kirjasta löytyy vähän kaikkea, ja sen sanoma on yksinkertaisuudessaan kaunis ja voimakas. Aikuiselle tämä kirja voi tuntua hieman lässyltä, mutta veikkaisin, että Naamioiden kaupunki voisi viihdyttää ihan aikuistakin.
Juoni: 75%
Lukukokemuksen miellyttävyys: 95%
Henkilöhahmot: 75%
KOKONAISUUS: 80%
Lukunäyte:
Isabel makasi sängyssä puristaen salaperäistä pientä samettipussukkaa hopeatesseroineen ja kuvitteli, että näkisi kaiken oikeasti: Ravennan seinämosaiikkien kalat, linnut, kukat ja upeat vaatteet. Mutta juuri ennen nukahtamista hänen hämärtyvään tietoisuuteensa pujahti oivallus. Kukaan ei tee tesseroita hopeasta, sillä hopea tummuu. Hopeaväri saadaan valkokullasta. Sitten hän vajosi uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti